Vähemmän tavaraa, helpompi elämä

”Kuulkaa pojat, äiti antaa nyt yhden elämänohjeen, jota voitte noudattaa tai olla noudattamatta”, sanoin lapsilleni. ”Elämä on helpompaa, kun ei haali liikaa tavaraa.”

Kotini ei aina ole ollut järjestyksessä, vaan pursunnut liikaa kaikkea: saatua, itse haalittua, säilytettyä, tunnearvoista.

Suuren tavaramäärän kanssa toimeentulevilta vaaditaan sinnikkyyttä ja hyviä hermoja.

Kun kaikkea on liikaa, täytyy muistin olla hyvä. Täytyy sietää sitä, että asioita ei löydy silloin kun pitäisi. On kestettävä, että tärkeät kirjekuoret hukkuvat pinoihin ja laskujen maksu viivästyy.

Sellainen vaatii pitkää pinnaa, luottamusta elämään.

Itse haluavan päästä mahdollisimman helpolla. Haluan, että kodissani oleva tavaramäärä on jokseenkin hallittavissa.  Haluan tietää, missä ovat maksamattomat laskut, avaimet, kynät ja ompelutarvikkeet, koska niiden etsiminen veisi liikaa aikaa elämästä.

Kun tulen kotiin, laitan avaimet vetolaatikossa olevaan rasiaan. Asetan rahapussin ja kalenterin lipastonlaatikkoon ja tyhjän laukun naulaan. Tiedän, että kännykänlaturi löytyy tietystä paikasta, samoin tv:n kaukosäätimet.

Yritän olla haalimatta lisää, vaikka ostamisen houkutus on suuri. Kävelen kaupasta ostamatta mitään, koska ajattelen miltä tavara näyttäisi kotonani kuukauden päästä. Se veisi osansa tilasta, se olisi menettänyt uutuudenviehätyksensä ja muuttunut riesaksi.

Useimmiten.