Susanna Lappalainen

Arkisia tarinoita

Teen työkseni monenlaisia asioita; kirjoitan lehtiin, toimin henkilökohtaisena avustajana, teen kouluavustajan töitä. Tällä hetkellä opiskelen ratkaisukeskeistä terapiaa Helsingin Lyhytterapiainstituutissa. Ratkaisukeskeisessä terapiassa etsitään yhdessä voimavaroja, ja tällainen keskustelu on parhaimmillaan todella inspiroivaa, siinä löytyy usein uusia näkökulmia, ja ongelmiin saattaa löytyä yllättäviäkin ratkaisuehdotuksia.

Rakastan perhettäni, tarinoiden ja runojen kirjoittamista, puutarhanhoitoa ja kiireettömiä hetkiä. Pidän tavallisesta arjesta, ruuanlaitosta, perheen seurasta ja yksinolosta. Pidän siitä, että kotona ei ole liikaa tavaraa ja ympäristö säilyy selkeänä.

Toki minullakin on muistoni siitä, kuinka koti pursuilee tavaraa. Minullakin oli tapana säilöä kaappeihin asioita, joille ”olisi tulevaisuudessa käyttöä”, tai joista en tunnearvon takia osannut luopua. Mutta niitä alkoi vain olla liikaa, ne alkoivat ahdistaa.

Sitten perheemme muutti toiseen asuntoon ja päätin raivata turhan pois. Halusin, että uudessa kodissa jokaisella esineellä on oma paikkansa, kaipasin tilaa ja avaruutta.

Kiertoon lähti autolasteittain tavaraa. Silppuri kävi ylikierroksilla, kun ahdoin sen kitaan laatikoittain vanhoja, virallisia papereita. Luovuin monesta tavarasta, joka kantoi mukanaan hankalia muistoja. Olo keveni. Tämä on myös se syy, miksi halusin valmistua ammattijärjestäjäksi. Jos haluat raivata kotisi turhasta, teet samalla tilaa uudelle, mitä se sitten sinulle itsellesi merkitseekään.

Mikäli tarvitsisit projektiisi hiukan apua, olisin mielelläni mukana!

Susanna.